Viime päivinä sekä somessa että valtamediassa on ollut paljon keskustelua ja uutisointia Suomussalmen Hukkajoen raakkutuhosta. Raakut tuhoutuivat Metsäkoneiden alle kun koneet ajoivat Stora-Enson hakkuutyömaalle raakkujen asuinjoen läpi. Ilmeisesti tuhansia raakkuja kuoli metsäkoneiden alle liiskautumiseen sekä jokiveden sotkeutumiseen.
Laki ei automaattisesti velvoita yhtiöitä maksamaan uhanalaisista eläimistä määriteltyjä korvaushintoja. Kymmenisen vuotta sitten Harjavaltalaisen Norilsk Nickel tehtaan jätevesipäästöt tuhosivat vuollejokisimpukan elinympäristöjä. Yli miljoona uhanalaista vuollejokisimpukkaa kuoli jolloin korvausssumaksi olisi kertynyt yli 50 miljoonaa euroa. Oikeus tuomitsi Norilsk Nickelin maksamaan kuitenkin vain muutamia kymentätuhansia euroja, josta siitäkin tehdasyhtiö teki valituksen.
Hukkajoen hakkuutyömaalla kuoli tuhansia raakkuja, koska raakun korvaussumma on suurempi kuin vuollejokisimpukan nousee kokonaiskorvaussumma teoriassa pelkistä simppukkatuhoista todennäköisesti miljoonaan euroon. Lisäksi olisi tärkeää että Stora-Enso maksaa myös joen turmelemisesta johtuvat elinympäristön kunnostustyöt.
Vaikuttaa siltä ettei tieto raakkujen kotijoesta ollut liikkunut alunperin Stora-Enson sisällä johtoportaalta konekuskeille asti. Herääkin kysymys onko Stora-Ensolla vastaavia ongelmia myös muilla hakkutyömailla. Olisikin aiheellista ottaa Stora-Enso tarkkaan viranomaissyyniin. Isot korvaussummat ja viranomaisvalvonta toimisivat toivottavasti pelotteena sekä Stora-Ensolle että muille suuryhtiölle jottei vadtaavaa tupahdu enää jatkossa.
KELSU 